Etsi
  • Sos Ry

Hei, olen sosiaalityön opiskelija, kuinka voin auttaa? - Kuulumisia käytännön opetuksesta keväältä

Voihan käytännön opetus, taitosemma, harkka ja STYA3B2 soikoon, kuinka aika on mennyt nopeasti!


Moni meistä sosiaalityön opiskelijoista tunnistanee sen fiiliksen, kun opinto-opasta ensimmäisiä kertoja selatessa tai fuksina vanhempien vuosikurssien edustajien kanssa jutellessa esille nousee tuo mystinen käytännön opetus - se ensimmäinen konkreettinen kontakti sosiaalityön arkeen ja face-to-face asiakastyöhön. Kyseessä on tosiaan monelle ensikosketus sosiaalityöhön muutenkin kuin kuultujen kokemusten, median luomien kuvien ja päntättyjen tenttikirjojen kautta. Käytännön opetus sijoittuu useimmilla opiskelijoilla toisen opiskeluvuoden viimeiseen periodiin välille maalis-toukokuu, mitä edeltää jo syksyllä alkanut taitoseminaarikurssi. Taitosemman aikana opiskellaan ja harjoitellaan asiakastyössä tarvittavia vuorovaikutustaitoja sekä käydään läpi muutamia keskeisiä sosiaalityön asiakasryhmäkohtaisia osa-alueita, kuten lastensuojelua ja aikuissosiaalityötä. Taitosemman päätteeksi pohdiskellaan omia tavoitteita tulevalle käytännönopetusjaksolle sekä aletaan henkisesti valmistautua kohti alkavaa ”kasista neljään arkea” ja jännittäviä asiakkaiden kohtaamisia. Tässä blogiteksissä esitelläänkin kolmen toisen vuoden opiskelijan kokemuksia heidän käytännönopetuspaikoistaan – lue ja inspiroidu!


Anni / Koulukuraattoritoiminta


Koulukuraattorin työn lähtökohtana on oppilaan tai opiskelijan opintojen tukeminen ja mahdollistaminen. Tämän mahdollistamiseksi kuraattori kartoittaa oppilaan sosiaalisia suhteita, perhetilannetta, mielialaa ja käytöksessä ilmeneviä ongelmia. Kun ongelmista on saatu yleiskuva, kuraattori alkaa yhdessä oppilaan ja tämän vanhempien kanssa miettiä mahdollisia ratkaisuvaihtoehtoja. Joskus apu löytyy erityisopettajalta, muista koulunkäyntiin liittyvistä järjestelyistä tai kuraattorin kanssa käytävistä tukikeskusteluista. Joskus oppilasta tai koko perhettä joudutaan neuvomaan eteenpäin, kun koulun keinot eivät riitä. Apua voi löytyä perhepiste Nopeasta tai esimerkiksi nuorisopsykiatrian poliklinikalta. Koulun sisällä yhteistyötä tehdään aktiivisesti erityisopettajien, kouluterveydenhoitajan, koulupsykologin sekä rehtorin kanssa.


Kuraattorin työhön kuuluu myös sosiaalityössä yleisestikin näkyvä kontrollin ulottuvuus. Kuraattorin palveluita käyttävät paljon myös oppilaat, jotka opettajat tai vanhemmat ohjaavat kuraattorille enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti, sillä kuraattorilla on myös oleellinen rooli kiusaamisen ehkäisemisessä ja työrauhan ylläpitämisessä. Kiusaamista ehkäistään ja luokkahenkeä sekä luokan työrauhaa parannetaan yksittäisten oppilaiden lisäksi esimerkiksi koko luokalle pidettävillä kuraattorin ohjaamilla keskustelutunneilla sekä ilmapiirikartoituksilla.


Itselleni kuraattorin työtä opetellessa antoisinta on työn monipuolisuus ja liikkuvuus. Sen lisäksi, että työtä tehdään kolmella eri koululla (kaksi ala-astetta ja yksi yläaste), koulujenkin sisällä työpaikat vaihtelevat pitkälti tarpeen mukaan. Ennen käytönnön opetusta olin kuvitellut kuraattorin työn paljon enemmän vastaanottotyön luonteiseksi. Sain yllättyä positiivisesti, kun huomasin, että omassa toimistossa istumista ja ennalta sovittuja tapaamisia on yllättävän vähän. Kuraattori menee sinne, missä kulloinenkin tilanne parhaiten voidaan hoitaa. Päivistä vaihtelevia tekee myös se, että kunnollista aikataulua ei voi ikinä suunnitella. Päivän mittaan saattaa tulla muutamakin ”akuutti” tapaus, jossa opettajan pyynnöstä lähdetään selvittelemään esimerkiksi kiusaamistilannetta luokkaan tai setvitään jonkun kaveriporukan välisiä nahinoita. Usein opettaja saattaa myös passittaa tunnilla täysin hermonsa menettäneen tai muuten asiattomasti käyttäytyneen oppilaan kuraattorin luokse rauhoittumaan ja tilannetta selvittämään.


Positiivisesti yllätyin myös siitä, kuinka myönteisesti oppilaat kuraattoriin suhtautuvat. Koulun villeimmästäkin päästä olevat sääntöjen rikkojat saattavat olla kuraattorin kanssa yllättävän hyvää pataa ja käydä tämän luona mielellään selvittelemässä ongelmiaan – siitä huolimatta, että kuraattori joutuu välillä ottamaan tiukan linjan ja komentamaan tosissaan. Antoisaa on sekin, että esimerkiksi aikuissosiaalityöhön tai lastensuojeluun verrattuna kuraattori ehtii tavata asiakkaitaan hyvinkin paljon ja tiiviisti vaikka tapaamiset eivät kerralla aina kauaa kestäkään. Tässä työssä ehtii todella luoda kunnollisen ja luottamuksellisen asiakassuhteen, sillä jotkut oppilaat saattavat olla kuraattorin asiakkaina lähes koko peruskouluaikansa. Kaikista hellyyttävimpiä ovat kuitenkin pienet ykkös- ja kakkosluokkalaiset: päivää saattaa piristää kummasti, jos asiakkaana oleva pikkutyttö ryntää yllättäen iloisena halaamaan.


Eveliina / Sosiaalityö päihdepalveluissa


A-klinikkasäätiö on toiminut Suomessa päihdepalvelujen tuottajana jo yli 50 vuoden ajan, joten perinteitä, asiantuntemusta ja pitkään jatkuneita yhteistyökuvioita palveluntuottajan ominaisuudessa löytyy moneen lähtöön. Oma käytännönopetuspaikkani on ollut tänä keväänä Tampereen A-klinikka, joka on sekä päihde- että toiminnallisiin riippuvuusongelmiin (mm. peli-ja nettiriippuvuudet) erikoistunut avohoitopaikka. Palveluja tarjotaan yli 25-vuotiaille asiakkaille, mitä nuoremmat taas asioivat A-klinikan Nuorisoasemalla.


Työskentely A-klinikalla koostuu pääasiassa kolmesta eri työmuodosta: asiakkaiden vastaanottamisesta päivystysluonteisesti, asiakkaiden tapaamisesta yksilöllisten arviointi- ja terapiakeskustelujen sekä ryhmätapaamisten kautta. Lisäksi A-klinikalla on mahdollista saada akupunktiohoitoa sekä avokatkaisutyyppistä hoitoa yleensä lääkeavusteisesti. Hoito-ohjelmia ovat hoidon tarpeen arviointi, lyhyt ja pitkä vieroitushoito sekä psykososiaalinen muutostyö. A-klinikalla asiakkaina voivat olla myös työpaikalta päihteidenkäytön epäilyn takia hoitoonohjatut sekä ajokorttiarvioasialla olevat henkilöt rattijuopumustuomion jäljiltä. Näistä tehtävistä olen käytännönopetusopiskelijana päässyt osallistumaan etenkin hoidon tarpeen arviointeihin asiakkaiden ensimmäisen yksilötapaamisten toteuttajana sekä päivystysluonteiseen työhön. Lisäksi olen päässyt ohjaamaan ohjaajani kanssa Naisten ryhmää, missä keskeistä on ollut vertaistuki ja mukavan yhteisen tekemisen keksiminen arjen tukemiseksi.


Olen kokenut tämän käytännönopetusjakson opettavaisena ja antoisana paitsi tamperelaisen päihdepalvelujen kentän tuntemuksen myös asiakastyössä tarvittavien taitojen oppimisen kannalta. Erityisesti koen onnistuneeni hankkimaan välineitä asiakkaan kohtaamiseen kokonaisvaltaisesti sekä rohkeutta ottaa puheeksi arkaluontoisiakin asioita ihmisten elämässä. Myös vuorovaikutustaitoni etenkin aktiivisen kuuntelun ja empatian osoittamisen kannalta ovat mielestäni kehittyneet. Epävarmimpia ajatuksia on ilmennyt lähinnä sen suhteen, että olenko todella osannut auttaa tapaamiani asiakkaita ilman tämä kummempia terapiataitoja. Lisäksi epävarmuutta on aiheuttanut ajatus siitä, että olenko todella osannut etsiä asiakkaiden muutospotentiaalia oikeaan aikaa ja oikeilla keinoilla, sillä se on kuitenkin keskeinen työskentelyn kohde riippuvuuksien hoitoa käsittelevässä terapiatyössä.


Ohjaajalta, kollegoita ja asiakkailtakin saamani positiivisen palautteen myötä alan kuitenkin vihdoin uskoa, että kyllä, olen osannut! Koen, että tämä käytännönopetusjakso on ollut valtavan hyödyllinen sen kuuluisan asiakkaan kohtaamisen kannalta. Myös ennakkoluuloni tavata asiakasta kuin asiakasta tietämättä hänen taustoistaan juuri mitään on päivä päivältä hälvenneet, sillä nykyisin osaan näissä tilanteissa olla "hölmönkin kyselevä" ja luottavainen sitä kohtaan, että keskustelun myötä osaan ohjautua kysymään tarpeellisia asioista edessäni istuvalta ihmiseltä. En toki vielä täydellisesti tai riittävän kattavasti, mutta hyvällä alkuotteella, sillä kuuluisalla intuitiolla ;)


Ulla / Kotouttava sosiaalityö


Omana käytännön opetuksen paikkanani on toiminut Tampereen kaupungin aikuissosiaalityön ”alaosasto” nimeltään kotouttava sosiaalityö, tuttavallisemmin pelkkä Koto. Asiakaskunnan muodostavat pakolaistaustaiset maahanmuuttajat ja heillä asiakkuus Kotossa kestää kolme vuotta ensimmäisestä kotikuntarekisteröinnistä alkaen.


Meidän asiakkaillamme on elämään hyvin erilaisia lähtökohtia: toinen ei ole ikinä käynyt koulua ja on koko ikänsä asunut maaseudulla hyvinkin alkeellisissa oloissa, kun taas toinen on valmistunut yliopistosta ja tottunut vauraaseen elämäntyyliin kaupungin sykkeessä. Kuitenkin kaikki ovat syystä tai toisesta joutuneet lähtemään kotimaastaan ja käyneet läpi turvapaikanhakuprosessin tai sitten heidät on otettu kiintiöpakolaisina vastaan. Oleskeluluvan saatuaan heitä autetaan erilaisien toimenpiteiden kautta kotoutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan.


Kotossa raha-asiat on eriytetty etuuskäsittelijöille ja käytännön asiat, kuten esimerkiksi rekisteröityminen maistraatissa, pankkitilien avaaminen ja asumisohjaus, annettu ohjaajien vastuulle. Sosiaaliohjaajat hoitavat taasen lapsiperheiden asioita esimerkiksi koulun ja päiväkodin osalta. Loppuosa työskentelystä kuuluukin sitten sosiaalityöntekijöille: perheen sisäiset ongelmat, koulutusasiat, asiakkaiden tukeminen vaikeissa elämäntilanteissa… Sosiaalityöntekijä on se, joka pitää asiakkaan tilanteen kokonaisuutta hallussaan ja tarttuu asiakastapaamisissa niihin teemoihin, joita asiakas tuo esiin, vaikka ne kuuluisivatkin toiselle työntekijälle.


Mitäpä olen sitten itse päässyt tekemään Kotossa ollessani?


Alkuviikkojen ihmettelyn ja kärpäsenä katossa –meiningin jälkeen olemme toimineet ohjaajani kanssa pitkälti työparina, mutta jonkin verran olen päässyt olemaan asiakkaiden kanssa myös kaksin, tulkin ollessa toki läsnä lähes poikkeuksetta. Olen viettänyt hiukan aikaa myös tutustuen muihin toimistolla työskenteleviin ammattiryhmiin sekä päässyt erinäisille tutustumiskäynneille: esimerkkeinä mainittakoon perheryhmäkoti Satakieli, jossa asuu alaikäisiä, ilman huoltajia Suomeen tulleita maahanmuuttajanuoria ja Luetaan yhdessä – suomen kielen opetusverkosto maahanmuuttajanaisille.


Käytännön jakson aikana olen oppinut paljon erilaisista Kelan etuuksista, A- ja B-oleskelulupien erilaisista vaikutuksista etuuksiin, tulkin käytön ja sen, kuinka erilaisia taitotasoja asiakkailla todella voi olla ja kuinka paljon he kehittyvät palveluidemme piirissä ollessaan. Toisen asiakkaan kanssa saatetaan pohtia kalenterin avulla, mikä päivä tänään on ja toisen kanssa pohditaan jo vakavissaan oman yrityksen perustamista Dokumentointi sujuu, ja tiedän jo hiukan, minkälaisia palveluja miltäkin taholta kannattaa tiedustella.


Tärkeimpänä näen sen, että itsevarmuuteni asiakkaiden kohtaamiseen on kasvanut viimeisten viikkojen aikana silmissä. Nyt mietin hölmönä hymyillen ensimmäistä asiakaskohtaamista, jossa pyrin ottamaan vetovastuuta. Minulla oli silloin paperilla asioita, joista ajattelin kysellä, mutta nyt minulle riittää ennen asiakastapaamista se, että katson järjestelmästä viimeisimmät dokumentoinnit asiakkaan tilanteesta, sillä luotan itseeni. Enää ei ole maailmanloppu, jos sanon asiakkaalle, etten tiedä ja jos en heti keksi lisää kysyttävää. Tietämättömyyskin on vain ihmisyyttä, ja toista ihmistä asiakkaat kaipaavatkin!



Tämä teksti on julkaistu alun perin osoitteessa https://sosry.blogspot.com.

0 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Vuoden 2020 hallitus ja aktiivit

Uusi vuosi on vihdoin käynnistynyt myös SOS ry:n osalta, ja näin ollen ainejärjestömme hallitus- ja aktiivijoukko on aloittanut uusin voimin. Tänä vuonna mahtava joukkomme koostuu monipuolisesta kat

Puheenjohtajan terveiset

Hei, maaliskuu on jo pitkällä, ja sen myötä toisen vuoden opiskelijoiden käytännön opetuksessakin lähestytään jo jakson puoliväliä. Nyt on myös aika puheenjohtajan terveisille täällä blogin puolella

Sosiaalityö on...

Hyvää kansainvälistä sosiaalityön päivää! Mitä sosiaalityö on? Miksi opiskelet sosiaalityötä? Mikä on parasta sosiaalityössä? Minä kysyin, ja te vastasitte! "Parasta on työn merkityksellisyys ja arvol