Etsi
  • Sos Ry

Kokemuksia sosiaalityön harjoittelusta

Tälläkin hetkellä moni sosiaalityön maisterivaiheen opiskelija pohtii tulevaa syventävän harjoittelun paikkaansa. Ensimmäinen kosketus sosiaalityön käytännön työhön on tavallisesti toisena opintovuonna tapahtuva käytännön opetus, ja syventävän vaiheen harjoittelussa käytännön opetuksessa opittuja taitoja pääsee edelleen vahvistamaan. Moni myös valitsee harjoittelupaikakseen omasta käytännön opetuspaikastaan eroavan paikan, jolloin saa uusia näkökulmia sosiaalityön kentällä tehtävään työhön. Kolme kuukautta kestävän harjoittelun aikana opiskelija ehtii tutustua harjoittelupaikkaansa syvällisemmin ja saa yleensä enemmän vastuuta. Tässä blogitekstissä kaksi harjoittelun viime keväänä suorittanutta opiskelijaa muistelee omaa harjoittelukokemustaan.

Eväitä työelämään - Harjoittelu Läntisellä lapsiperheisen sosiaaliasemalla

Suoritin sosiaalityön syventäviin opintoihin kuuluvan kolmen kuukauden pituisen harjoittelun viime kevätlukukaudella. Harjoittelupaikakseni valikoitui Läntinen lapsiperheiden sosiaaliasema Tampereella. Tampereella lapsiperheiden sosiaalityö on jaettu kolmelle alueelle: eteläisen, itäisen ja läntisen alueiden sosiaaliasemille. Läntisen lapsiperheiden sosiaaliasemalla on 13 sosiaalityöntekijää sekä yksi johtava sosiaalityöntekijä. Keskeinen osa työtä lastensuojelussa ovat lastensuojelutarpeen selvitykset, jotka tehdään pääasiassa lastensuojeluilmoitusten tai -hakemusten pohjalta. Lastensuojelutarpeen selvityksen tarkoituksena on nimensä mukaisesti selvittää lapsen ja perheen tilannetta sekä mahdollisia tuen tarpeita. Lastensuojelutarpeen selvitysten lisäksi läntisen lapsiperheiden sosiaaliaseman palveluihin kuuluvat lastensuojelun avohuolto erilaisine tukitoimineen (kuten perhetyö, ohjaustyö tai avohuollon sijoitus), kiireelliset sijoitukset sekä huostaanotot. Työpäivät ovat vaihtelevia, mutta keskeisin osa työtä on asiakastyö; asiakkaita tavataan niin toimistolla, kotikäynneillä kuin yhteistyökumppaneiden tiloissa. Asiakkaiden kohtaamisen lisäksi työhön kuuluvat esimerkiksi verkostojen kanssa työskentely, kirjausten tekeminen Effica-järjestelmään ja päätösten tekeminen.


Harjoittelijana minun työnkuvaani kuuluivat monet samat työtehtävät, joita lastensuojelun työntekijät tekevät työssään päivittäin. Osallistuin asiakastapaamisiin ja verkostoneuvotteluihin aina kun se vain asiakkaalle sopi. Toimin hyvin usein kirjurina, joka kirjasi neuvottelussa käsitellyt ja sovitut asiat paperille ja siirsi ne myöhemmin Effica-järjestelmään. Työskentelin monissa lastensuojelutarpeen selvityksissä työparina, ja joissakin asiakastapauksissa olin myös päävastuussa (ohjatusti toki). Lastensuojelun avohuollon asiakkaille laadittavia asiakassuunnitelmia sain tehdä useamman kerran. Muihin työtehtäviini kuului esimerkiksi kutsujen laatiminen ja lähettäminen neuvotteluihin asiakkaille sekä yhteydenpito yhteistyökumppaneihin puhelimitse ja sähköpostitse. Harjoittelijana olin siitä onnellisessa asemassa, että pääsin melko vapaasti myös tekemään tutustumiskäyntejä eri yhteistyökumppaneiden tiloihin.

Aikaisemmin olin ajatellut, että lastensuojelu ei ole minun juttuni siinä mielestäni liiaksi läsnä olevan kontrollitehtävän sekä paljon puhutun suuren työmäärän ja kiireen vuoksi. Opintojen edetessä tulin kuitenkin siihen johtopäätökseen, että lastensuojelusta saatava kokemus on varmasti arvokasta työelämässä. Lisäksi työskentely lasten ja erityisesti nuorten parissa on kiinnostanut minua pitkään, joten jokin kyseisen ryhmän parissa tekemisissä oleva työpaikka olisi harjoittelupaikkana järkevä. Näistä syistä päädyin hakemaan harjoittelupaikkaa lastensuojelusta, vaikka opintojen alkuvaiheessa en olisi uskonut sitä tekeväni.

Jälkikäteen voi sanoa valinnan harjoittelupaikasta olleen oikea, ja olen tyytyväinen että päätin astua hieman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Työ lastensuojelussa on monipuolista ja mielenkiintoista. Työ on myös vaativaa, kenties vaativinta koko sosiaalialalla. Sosiaalityöntekijän tulee lastensuojelussa omata vankka tietopohja, olla paineensieto- ja organisointikykyinen sekä omata hyvät vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot. Edellä mainitut taidot ovat toki yhtä tarpeellisia myös muualla sosiaalialalla. Ja näitä taitoja totta vie pääsin harjoittelun kuluessa kehittämään itsessäni. Itseluottamus ja rohkeus kasvoivat kohisten harjoittelun aikana, kun huomasi oman kasvunsa työntekijänä. Lastensuojelussa oppii myös hyvin paljon moniammatillisesta työtavasta, jossa mainittuja vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja todella tarvitaan.

Ja mitä tulee lastensuojelun kiireeseen, niin sitä ei käy kieltäminen. Kiire ja pienen (tai vähän isommankin) paineen alla työskentely kuitenkin oman kokemukseni mukaan kasvattavat työntekijänä. Painetta ja epävarmuutta tulee oppia sietämään, ja lastensuojelu on tähän oppimisprosessiin mitä mainioin paikka. Lastensuojelun harjoittelun ja sitä seuranneen kesätyön jälkeen olen ollut kuitenkin töissä paikassa, jossa kiire ja työpaine ovat subjektiivisen kokemukseni mukaan vielä reilusti kovemmat.

Suosittelen käytännön opetuksen paikkaa tai syventävän harjoittelun paikkaa miettivälle lastensuojelua yhtenä varteenotettavana vaihtoehtona. Lastensuojelussa on kyse perussosiaalityöstä, joka antaa erinomaisen pohjan aloittelevalle sosiaalityöntekijälle. Vaikka lastensuojelu ei lopulta olisikaan se mitä haluat työksesi tehdä, antaa se eväitä monenlaisiin sosiaalityön tehtäviin. Itse olen hiljattain valmistunut, ja muistan edelleen lastensuojelusta saadut opetukset myös nykyisessä työssäni, vaikka se eroaakin monin tavoin lastensuojelutyöstä.


Taru Pääkkönen, SOS ry:n varainhankintavastaava 2014 ja nyt jo entinen opiskelija



Kokemuksia maisterivaiheen harjoittelusta A-klinikkasäätiön Tampereen Matalassa keväällä 2014

Suoritin sosiaalityön maisteriopintojen harjoittelun A-klinikkasäätiön Pirkanmaan palvelualueen yksikkö Matalassa neljännen opiskeluvuoteni loppuvaiheilla. Matalan asiakaskunta koostuu huume- ja sekakäyttäjistä sekä heidän läheisistään. Koska huumeidenkäyttäjät ovat usein moniongelmaisia ja tarpeisiin pyritään vastaamaan yksilöllisesti, Matalassa työskentelee sosiaaliterapeuteista, sairaanhoitajista, psykiatrian erikoislääkäreistä ja sosiaaliohjaajista koostuva moniammatillinen tiimi. Asiointi on tamperelaisille ja sopimuskuntalaisille maksutonta. Matalan yksikköön kuuluu myös suonensisäisten huumeiden käytöstä koituvien haittojen vähentämiseen keskittyvä terveysneuvontapiste Nervi. Harjoitteluni kannalta oli erittäin hedelmällistä päästä työskentelemään sekä organisaation sisäisessä moniammatillisessa tiimissä että organisaation rajojen ulkopuolella yhteistyössä muiden sosiaalityön toimijoiden kanssa. Terveydenhuollon työntekijöiden kanssa työskenteleminen oli minulle ennen harjoittelua uutta, ja se onkin tuonut minulle valtavasti lisäresursseja esimerkiksi nykyisen päihdepsykiatriaan keskittyvän työpaikkani työskentelykulttuurin sisäistämiseen.

Nimensä mukaisesti Matala on matalan kynnyksen avopalvelu, jossa on mahdollista asioida myös anonyymisti. Jokaisen asiakkaan hoidon tarve kartoitetaan, ja heidät ohjataan tarvittaessa eteenpäin erilaisiin palveluihin, esimerkiksi muihin avohoitoa tarjoaviin paikkoihin, katkaisuhoitoon, laitoskuntoutukseen tai korvaushoitoon. Oletusarvona on, että asiakas saa itse määritellä omat tavoitteensa. Asiakkaan ei siis tarvitse tavoitella täysin päihteetöntä elämää, vaan tavoitteena voi olla esimerkiksi päihteiden käytön vähentäminen. Kiteyttäisin edellisen virkkeen olleen kaiken harjoittelujaksolla oppimani ydin. Auttaakseen asiakkaita pääsemään tavoitteisiinsa sosiaaliterapeuttien tehtävänä ovat erityisesti motivoivat terapeuttiset keskustelut, sosiaalisen tilanteen kartoittaminen, hoitoon ohjaaminen ja yhteistyö eri tahojen kanssa. Asiakkaita voidaan lisäksi auttaa monissa aikuissosiaalityön osa-alueissa, kuten toimeentulotuen hakemisessa tai asunnon hankkimisessa. Kävin ohjaajani kanssa lukuisia keskusteluita asiakaslähtöisestä sosiaalityöstä ja päihderiippuvuuden luonteesta. Ja edelleen: myös nämä keskustelut ovat olleet korvaamattomia eväitä nykyisessä työssäni. Huomasin harjoitteluni jälkeen myös kesäsijaisuuteni aikana aikuissosiaalityössä, miten eri tavalla hahmotin päihderiippuvuuden luonteen ja miten pystyin peilaamaan sitä aikuissosiaalityössä ilmeneviin elämäntilanteiden haasteisiin. Tajusin tekeväni samaa työtä eri tavalla verraten edelliseen kesään, jolloin kokemusta päihdehäiriötä sairastavien kanssa työskentelystä ei erityisemmin ollut.


On mahdotonta sanoa, milloin olisi oikea aika suorittaa syventävän vaiheen harjoittelu. Olen kuullut monen opiskelijan ja jopa henkilökunnan edustajien toteavan, että harjoittelun asettaminen oikeaan ajankohtaan omissa opinnoissa on taitolaji. Itselleni neljännen vuoden kevät tuntui hyvältä ajankohdalta, mutta opiskelijoiden elämäntilanteiden heterogeenisyydestä johtuen ei ole olemassa oikeaa aikaa harjoittelun tekemiselle. Ei myöskään ole yhtä ainoaa tapaa suoriutua harjoittelusta. Itse koin sopivaksi tavaksi tehdä jo melko alusta asti töitä itsenäisesti kantapään kautta -menetelmällä, mutta ihan yhtä oikein on aloittaa itsenäinen työ vähän myöhemmin, kun organisaation työskentelytavat ovat paremmin hallussa ja asiakaskunta tuttua. Harjoittelijan nimikyltin takana on kuitenkin helpompaa perehtyä ja seurata muiden työntekijöiden työskentelyä kuin varsinaisena työntekijänä, joten suosittelen ehdottomasti hyödyntämään mahdollisuuden rauhassa työhön tutustumiseen.

Lopuksi haluaisin muistuttaa, että harjoittelupaikkaa kannattaa alkaa etsiä tarpeeksi ajoissa, sillä niitä ei sada taivaalta – valitettavasti. Vaikka työntekijöitä tarvitaan, monet organisaatiot joutuvat säästämään ja palkallisia harjoittelijoita ei kovasta halusta huolimatta voida ottaa. Työntekijöiltä olen kuitenkin saanut sosiaalityön harjoittelijoista vain positiivista palautetta ja he kokevat, että opiskelijoilta saa paljon lisänäkemyksiä ja päivitystä omiin työskentelytapoihin. Haluaisin lisäksi muistuttaa palkallisten harjoitteluiden olevan sosiaalityön opiskelijoiden erityisoikeus. Kosketus työelämään jo opiskeluaikana mahdollistaa ymmärryksen siitä, miksi tieteellistä tekstiä toisinaan ikivanhoine teorioineen täytyy päntätä ja miksi täytyy valmistua yhteiskuntatieteiden maisteriksi, ennen kuin sosiaalityöntekijän pätevyyden voi saada. Hyödyntäkää siis harjoittelunne: verkostoitukaa, kyselkää, kyseenalaistakaa, kehukaa, kritisoikaa, heittäytykää ja ennen kaikkea asennoitukaa oppimaan! Ikinä ei tiedä, mistä harjoittelussa oppimastanne asiasta voi tulevaisuudessa olla hyötyä.


Johanna Ranta, 5. vuoden sosiaalityön opiskelija



Tämä teksti on julkaistu alun perin osoitteessa https://sosry.blogspot.com.

1 katselukerta0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Vuoden 2020 hallitus ja aktiivit

Uusi vuosi on vihdoin käynnistynyt myös SOS ry:n osalta, ja näin ollen ainejärjestömme hallitus- ja aktiivijoukko on aloittanut uusin voimin. Tänä vuonna mahtava joukkomme koostuu monipuolisesta kat

Puheenjohtajan terveiset

Hei, maaliskuu on jo pitkällä, ja sen myötä toisen vuoden opiskelijoiden käytännön opetuksessakin lähestytään jo jakson puoliväliä. Nyt on myös aika puheenjohtajan terveisille täällä blogin puolella

Sosiaalityö on...

Hyvää kansainvälistä sosiaalityön päivää! Mitä sosiaalityö on? Miksi opiskelet sosiaalityötä? Mikä on parasta sosiaalityössä? Minä kysyin, ja te vastasitte! "Parasta on työn merkityksellisyys ja arvol