SOS ry on lämminhenkinen ja kotoisa ainejärjestö, joka pienestä koostaan huolimatta on osoittanut oman pippurisuutensa ja kykeneväisyyteensä moneen otteeseen sinä aikana, kun olen saanut seurata sen toimintaa lähietäisyydeltä. Kun aloitin sosiaalityön opiskelun, SOS oli sosiaalityön ja sosiaalipolitiikan yhteinen ainejärjestö. Yliopistouudistusten myötä sosiaalipolitiikan opiskelijoiden oli loogista siirtyä sosiaalitieteiden ainejärjestö Interaktioon, ja SOS jäi sosiaalityön opiskelijoiden ainejärjestöksi. Tämä on aiheuttanut muutoksia ainejärjestön toimintasuunnitelmaan, konkreettisiin käytäntöihin ja tietysti ainejärjestöidentiteettiin.
Yhden tutkinto-ohjelman ainejärjestölle on haasteellista toisinaan järjestää tapahtumia, koska osallistujamäärästä ei ainakaan aluksi ollut varmuutta. Tämän vuoksi olemme viime vuosina kehittäneet yhteistyötä eri ainejärjestöjen, kiltojen ja sosiaalityön sisarainejärjestöjen välillä. Viime vuonna TTY:n kiltojen kanssa yhteistyötä tehtiin muun muassa tuotantotalouden kilta Indecsin ja lääkisläisten ainejärjestön TLK:n kanssa järjestetyissä Valkohaalarisitseissä sekä materiaali-insinöörikilta MIKin ja Interaktion kanssa juhlituissa Ruotsalaisuussitseissä. YO-talolla järjestetyissä Poikkieläimellisissä bileissä yhteistyötä kokeiltiin oman yliopiston ainejärjestöjen kanssa: mukana olivat TLK, psykologian opiskelijoiden Cortex, Interaktio ja SOS. Laskiaistapahtuma järjestettiin yhdessä kasvatustieteilijöiden eli Mentorin kanssa, ja sen lisäksi lukuisia erilaisia fuksitapahtumia Interaktion kanssa. Lisäksi treffasimme turkulaisia sosiaalityön opiskelijoita (ainejärjestö Kompleksi ry) TaSO-päivien yhteydessä ja käväisimme keväällä Stydin, eli Helsingin yliopiston sosiaalityön opiskelijoiden järjestämillä kevätsitseillä. Tämä valtakunnallinen sitsikulttuuri on muuten saanut alkunsa pari vuotta sitten SOS ry:n järjestämistä Tampere-sitseistä, joista saatiin runsaasti positiivista palautetta! Saimme stydiläisiltä myös erikoismaininnan siitä, että Helsingin opiskelijoiden jälkeen Tampereelta oli sitseillä eniten osallistujia.
Tietovisailua Poikkieläimellisissä bileissä
On ollut mahtavaa huomata, että pelko osallistujamäärän puutteesta on ollut suurilta osin aiheeton: etenkin tänä syksynä uusien fuksien aktiivisuuden ansiosta tapahtumiin on välillä ollut suorastaan tunkua. Ei pidä myöskään väheksyä vuosien kuluessa kehitetyn vankan tapahtumasapluunan ja rikkaan mielikuvituksen omaavien ja ahkerien tapahtuma- ja tuutorivistaavien merkitystä. Keväällä kokeiluversiona järjestetylle vapputapahtumalle tuntui olevan tarvetta, ja sitä kehitetään tälle vuodelle opiskelijoilta saadun palautteen perusteella. Kevään tapahtumista mainittakoon myös SOS ry:n rahallisesti avustama opiskelijoiden Kroatian ekskursio. Syksyn tapahtumista merkittävimmiksi nousivat ehdottomasti TaSO-päivät, jossa sielläkin oli eniten tamperelaisia edustajia - meitä oli paikalla huikeat viitisenkymmentä! TaSO-päiviltä lähti tuliaisina mukaan kolehdin avulla ostettu uusi maskotti, paljon rakkauden ja hellyyden tunteita herättänyt (nykyisin myös facebookissa edustava) Kyösti Kuutti, mistä lie nimensä saanut. Syksyltä haluan nostaa erikseen myös monen vastaavuussektorin kesken järjestetyn hyvinvointiviikon, jolloin oli mahdollista paikallisekskuilla, keilata, lenkkeillä ja käydä luovuttamassa verta.
Ensimmäinen yhteiskuva Kyöstin kanssa, mukana puheenjohtajat 2011-2014
Pitkin vuotta järjestettiin työelämäekskursioita esimerkiksi Taysiin, Sopimusvuoreen ja Kansalaistoiminnan keskus Puistoon. Näiden järjestämistä jatketaan ehdottomasti myös tulevaisuudessa, sillä ekskursioiden osallistujamäärä on ollut järjestäen suuri, eivätkä aina edes kaikki halukkaat ole mahtuneet mukaan. Talentian kanssa tehtävä yhteistyö on noussut pelkästään sosiaalityön identiteetin vuoksi olennaiseksi osaksi ainejärjestömme toimintaa, tästä esimerkkeinä viime vuonna järjestetyt FAQ about työelämä -tapahtuma ja kahvitukset. Uskaltaisin myös veikata, että lähes jokainen sosiaalityön opiskelija on ottanut Sossulasta mukaansa Talentian huulirasvoja, kangaskasseja, kyniä, post it -lappuja... Myös uusia matalan kynnyksen tapahtumia, lenkkipiiriä ja YKYYstä yksille, järjestettiin säännöllisesti. Teatteri- ja museokäyntejä tarjottiin jäsenistölle pitkin kevättä ja syksyä. Pikkujoulut olivat vuoden päättäjänä onnistuneet, ja taidettiinpa paikalla tehdä yleisöennätyskin, noin 50 osallistujaa! Saimme pitkästä aikaa myös henkilökuntaa pikkujouluihin - edellinen kerta on tainnut olla Pertti Koistisen vierailu silloin, kun mukana olivat vielä sosiaalipoliitikot. Yhteyksiä henkilökuntaan lähennettiin myös oppiainekahvien muodossa. Itse muuten keskustelin kahveilla Tarjan Pösön kanssa siitä, että vastaanottoaikoja ei tajuta enää hyödyntää samalla tavoin kuin ennen, vaikka henkilökunta kaipaisi vastaanottotunnin aikana liikennettä. Nyt se kandi, gradu tai essee käteen ja pyytämään lähdemateriaalia tai dedislykkäystä ihan kasvotusten!
Fuksivalan vannomista pikkujouluissa
Puheenjohtajan saappaisiin astuminen ei ollut itsestäänselvyys, vaan siihen tarvittiin edellisen puheenjohtajan taholta monia hallituskähmintätapahtumia, kauppojen hieromisia, suostutteluja, diilejä ja mairittelua. Kun lopulta syyskokouksen jälkeen homma oli sovittu, päätös tuntui oikealta. Pohtimisen arvoista oli, miten osaisin pitää langat käsissäni ja asettua toiminnan ohjaajaksi läheisille ystävilleni. Kritiikkiä on välillä vaikea esittää ja painostaa tekemään asioita, kun kyseessä on omat opiskelukaverit eikä kaveruussuhteisiin haluaisi aiheuttaa säröjä. Onnekseni negatiivista palautetta ei ole tarvinnut vuoden aikana juuri esittää, vaan olen ollut oikeutettu suorittamaan tätä tehtävää sellaisen hallituksen kanssa, jonka aktiivisuudesta ja innokkuudesta en uskaltanut edes haaveilla. Toivon myös tulevalta hallitukselta ymmärrystä siinä, että puheenjohtajan rooliin kuuluu järjestön edun ajaminen välillä vähemmän mukavin keinoin, mikäli tarve niin vaatii. Palautteen esittämiseen on kuitenkin monta reittiä, joten toivon etteivät omat kommenttini ole edellistä hallitusta loukanneet - ja jos olen esittänyt asian väärin, niin toivottavasti olen ymmärtänyt sillon myös pyytää anteeksi.
Vaikka vuosi 2013 on ollut minulle henkilökohtaisesti ehdottomasti opiskeluvuosistani raskain, en missään nimessä vaihtaisi tätä kokemusta pois, sillä se oli samalla myös rakkain, hauskin ja antoisin. Olen kasvanut niin kiinni tähän järjestöön, että siitä luopuminen tulevaisuudessa tuntuu jo ajatuksen tasolla vaikealta. SOS ry:ssä onkin tämän vuoden lopussa tiedossa sukupolvenvaihdos, kun monta vanhaa aktiivia alkaa vähitellen valmistumaan. Toivottavasti perimätieto on liikkunut uudemmille järjestöhirmuille eteenpäin, sillä luottamus teihin on suuri. Varapuheenjohtajuus tuo pehmeän laskun järjestöstä luopumiseen ja se mahdollistaa vielä vuoden verran oman tiedon siirtämisen eteenpäin, mutta uudet, raikkaat ajatukset yhdistettynä vakaaseen toimintapohjaan tekevät eittämättä järjestöllemme hyvää. Iso kiitos viime vuoden hallitukselle ja vastaaville, ja samalla haluan erikseen kiittää erityisesti Pauliinaa, Lottaa ja Eveliinaa jaksamiseni tukemisesta. Vielä kerran onnittelut myös uudelle, ennätyssuurelle hallituksen ja vastaavien porukalle: tehdään jokaisesta SOS-vuodesta edellistä parempi.
Johanna R.
Väistynyt puheenjohtaja 2013
Tämä teksti on julkaistu alun perin osoitteessa https://sosry.blogspot.com.